Pöpö on nyt sitten poissa
Se oli viel viime viikolla ihan
kunnossa. Kolme päivää sit katoin aloin kattoon kuinka se oli laihtunu
ihan hirveenä. Toissapäivänä oli mun Topin synttärit ja
mus serkku (jolla on huone täynnä elukoita ja se on entinen eläin
lääkäri) sano et sillä on sellanen happi juttu jos Pöpö pitää lopettaa.
Eilen sit menin kattoon Pöpöä ja se oli samanlaisessa kunnossa kun muutama päivä sitten.
Otin sen mun sänkyy ja pistin sen mun Jimin viereen. aloin kattoon et
mitä punasta mun valkosella tyynyllä on ja tajusin et se oli verta.
tutkin Pöpöt kokonaan ja huomasin et sillä oli suu veressä. pistin sen
makaan siihen mun sängylle, kun huomasin toisessakin kohdassa tyynyä
verta. Pöpö jäi vaan makaan sivuttain siihen tyynylle, vaikka se yleensä
lähtee heti käveleen.
Päätin et mun on parasta laittaa se sen
häkkiin, laitoin Pöpöt sen omaan koloon ja aloin nostaa sellasta
pahvista hökkyrää sen päälle. pöpö nukkuu aina sen alla. Yhtäkkiä Pöpö
alko ravaan ympyrää ja sit se pani kylelleen makaan ihan häkin seinän
viereen. Luulin et se kuolis, ja aloin itkeen. Juoksin äitin tykö. Itkin
ja tärisin ihan kauttaaltaan ja äiti soitti sit sille mun serkulle.
Se kävi joskus neljän aikaan eilen lopettaan Pöpön. Ja me käytiin sit iskän
ja äitin kaa hautaan se. Mun veli meni meijän tädin luo joka asuu
meijän naapurissa, ku se ei halunnu olla mukana.
Laitoin Pöpöt mun tärkeimpään rasiaan, jossa
säilytin kaikkea salaista tavaraa. Sit laitoin mukaan sellasen pienen
joulu kuusen jonka tein viime jouluna Pöpölle
 |
| ♥Pöpö 17.2.2011-24.3.2013♥ | |
Missä olet, minne menet?
Kohti satamaa jo kuljet.
Astut siihen laivaan missä on harmaat purjeet.
Sade pesee pois kaikki sun murheet.
Viimeinen hetki oli aivan liian lyhyt.
Mulle jäi vain huonosti valvaisevat katulyhdyt.
Lämpö muuttuu muistoiksi,
yhteiset hetket ei koskaan merkityksettömiksi.
Tämä on se viimeinen matka
ja enää ei tarvitse, jos ei jaksa.
Muistan ne kesäiset aamut.
Joka päivä odotan, että takaisin saavut.
Tätä on edelleen vaikea käsittää,
että vain muistot voivat enää mieltä lämmittää.
Kun saatoin sinut siihen satamaan,
tuntui kun joku olisi sytyttänyt mun koko kehon palamaan.
Enää ei voida kääntyä takaisin,
toivon ettei sun olisi tarvinnut lähteä niin aikaisin.
Muistan myös ne hiljaiset illat,
istuttiin yhdessä ja rakennettiin meille pilvilinnat.
Olin joskus liikaa poissa
ja siksi olit turhaan omissa oloissa.
Eikä varmaan tehty ihan kaikkea oikein,
olit silti mielestäni kaikkein rohkein.
Nyt mun täytyy päästää irti ja vilkuttaa,
laiva lipuu hiljaa ja minut ohittaa.
On aika kiittää ja muistot sydämeen sulkea.
Ehkä voidaan vielä joskus yhdessä kulkea.